Talokuume iski meihin, kuin metrinen halko takaraivoon. Oikeastaan emme edes harkinneet omistusasuntoa. Ei vielä muutamaan vuoteen, mutta se vain tapahtui. Kuulin tuttavaltamme talostamme... Se ei ollut edes myynnissä vielä, mutta tulisi syksyllä myyntiin. Siltä istumalta soitin miehelleni ja sain änkytettyä suunnilleen "Meidän talo myynnisssä" Mies ei innostunut, kunnes menimme katsomaan. Kovin kummoiselta se ei kuulosta: -75 rakennettu talo, 4h+keittiö+2vessaakph+sauna. Muutama varasto autotalli ja aitta*2. ei siis mitään ihmeellistä ja emme olleet kovin innokkaalla mielellä mennessämme katsomaan sitä. (yhtä taloa olimme aiemmin käyneet katsomassa ja se oli ihan kauheassa kunnossa, vaikka olikin 25vuotta nuorempi)
Mutta jotain tapahtui sillä sekunnilla kun omistaja avasi oven... Sitä tunnetta voi verrata rakastumiseen. En muista edes mitään tapetteja tms. talosta. Muistan vain sen tunteen takaraivossa "tämä on meidän koti". sanoinkin, että jos ei olisi lauantai menisin tältä istumalta pankkiin ja ostaisin heti! Mutta tosi elämässä kaikki ei käy ihan niin helposti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti